Select Page

Lukkopainin maailmanmestaruuskisoihin on muutama kuukausi aikaa. Suomea lähtee edustamaan kolme piinkovaa tämän lajin pioneeria ja huippua.

BJJ Suomi haastatteli Jesse Urholinia (Porin Kamppailu-Urheilukeskus), Venla Luukkosta (Jyväskylän Fight Club / Akademi Nord) ja Tero Pyylampea (Tampereen Jujutsukoulu) lukkopainihistoriastaan ja valmistautumisestaan näihin kisoihin jotka järjestetään 12. kerran, sekä ensimmäistä kertaa Suomessa 23-24.9. Espoon Metro Areenalla.

 

Kuvaaja: Tuntematon

Tero Pyylampi // Kuva: Tuntematon

 

Milloin ja miten olette päätyneet lukkopainin pariin ja onko se tai BJJ ns. päälajinne?
Jesse: Olen lukkopaininut alusta asti pukupainin ohella. 2008 syksyllä kävin peruskurssin jonka jälkeen olin vuoden intissä, jossa en treenannut. 2010 kotiuduttuani aloin kunnolla treenaamaan ja sillä tiellä ollaan edelleen. En pidä kumpaakaan, lukkopainia tai BJJtä, päälajinani, vaan aina kausittain painitaan enemmän toista riippuen kisoista. Toki lähiaikoina on nyt ollut reilusti enemmän lukkopainia.
Venla: Aloitin kevättalvella 2008 yhdistetyllä bjj:n ja lukkopainin peruskurssilla. Jyväskylän Fight Clubilla on ollut alusta saakka selvää, että jiujitsua voi tehdä puvulla ja ilman. Alkuun kisasin lähestulkoon ainoastaan gi-kisoja, kun niitä oli enemmän tarjolla. Ekat lukkopainikisat oli 2009 SM-kisat, ja oikeastaan treenit rakentuvat meillä (Minulla ja Hannalla) siten, että lukkopainikisoja kohti treenataan lukkopainipainotteisesti ja pukukisoja kohti pukupainotteisesti. Molemmat on kuitenkin koko ajan mukana, en voi sanoa, että toinen olisi enemmän päälaji. Minulle kyse on jiujitsusta, oli sitten puvulla tai ilman.
Tero: Aloittelin lukkopainin BJJ:n aloittamisen yhteydessä vuonna 2003 – muistaakseni marraskuussa – Marcelo Garcian leirillä. Eli suoraan maailmanhuipun opissa. Treenasin TJJK:lla jo Hokutoryu Ju-Jutsua, ja Teemu Launis Marko Helenin (molemmat ovat siis Hokutoryu mustia vöitä myös) kanssa opetti meille aina välillä mattopainia. Siinä se vääntäminen alkoi pikkuhiljaa koukuttaa ja viimeinen niitti taisi tulla silloin, kun näin Royce Gracien highlight-videon Sherdogilla. Kaverin kanssa vielä löydettiin paikallisesta Film Townista UFC 2 VHS-vuokrakasetti, jota tiirailtiin läpi. Tämä vahvisti halua vaihtaa BJJ:hin entisestään.
Tuo oli vielä sitä aikaa, kun muodissa olivat tiukat Bad Boyn uikkarit ja vastaavat, eikä paidattomanakaan treenaaminen ollut aivan tavatonta. Olihan se aika heviä settiä teini-ikäiselle pojalle, kun eräskin 130-kiloinen punapartainen vääntäjä siellä temmelsi silloin tällöin pelkissä tiukoissa kalsareissa. Mutta laji vei mukanaan ja siitä asti on tullut väännettyä.

Silloin alkuun TJJK:lla treenejä oli kokonaiset kolme viikossa: yksi puvulla, yksi ilman ja yksi open mat. Eli lukkopaini on ollut ihan alusta asti mukana, vaikkei lajitreenin määrä kovin huikea ollut siinä parina ekana vuonna. 2006 alkoi TJJK:lla olemaan jo sellainen tilanne, että vääntämään pääsi ainakin lähes joka päivä, ja samalla alkoi ehkä minunkin niin sanottu totinen lajitreenini.

Varsinkin alkuun kilpailin BJJ:ssä huomattavasti enemmän ja siihen panostin kisamielessä enemmän, joten BJJ on varmaankin se päälaji on ollut. Lukkopaini on ollut kyllä alusta asti treenissä mukana ja sitten kausittain siitä on myös se päälaji tullutkin, kun on tärkeämpiä lukkopainikisoja ollut näköpiirissä. Loppujen lopuksi pidän lukkopainia enemmänkin kisamuotona, joten kyllä se minun päälajiini kuuluu.

 

Millaiset tavoitteet teillä on urheilijana lukkopainin saralla?

Jesse: Euroopan mestaruuden uusiminen niin monta kertaa kun kaasua riittää ja päästä MM-kisoissa mitalipeleihin.
Venla: Tähän saakka suurin tavoite on ollut päästä kisaamaan lukkopainin MM-kisoihin, kolmesti olen karsiutunut aikaisemmin. Nyt kun kutsu kävi, niin tavoite päivittyi heti tietysti kisojen voittoon. Hyvänä päivänä minulla on siihen sauma. Sellaisena yleisempänä ja pidemmän tähtäimen tavoitteena on pysyä kisa- ja treenikunnossa vielä vuosia.
Tero: Uskon että pystyn useat maailman huiputkin laittamaan -77 kiloisissa koville ja hyvällä taktiikalla, sekä niin sanotusti hyvänä päivänä myös voittamaan. Nyt lyhyen tähtäimen tavoitteena on saada ADCC MM-tasolla otteluvoittoja. En ole liian pitkälle miettinyt MM-kisojen jälkeistä aikaa, mutta haluan vähintäänkin päästä No-Gi MM-kisoissa mustissa vöissä ensin mitaleille, sitten myös finaaliin ja miksei lopulta päätyynkin asti. Uskon, että nämä ovat ihan realistia tavoitteita.
Miten teillä on lukkopaini painottunut yleisesti treenaamisessa viimeisen kahden vuoden aikana?

Jesse: Kokonaisuudessa ehkä hieman enemmän lukkopainia kuin pukupainia, mutta tosiaan treenaaminen on kausittaista. Suomessa on SM-kisat aina marraskuussa jonka jälkeen on Portugalin EM-kisat. Tuo aika on yleensä ollut enemmän puvulla.

Venla: Niin kuin kirjoitin, seuraava kisa määrittää aina itselle, treenaanko enemmän puvulla vai ilman. Nykyään kun asutaan Ruotsissa, niin meidän Ruotsin salilla on loistava painivalmennus, ja ollaan treenattu myös toisen paikallisen painiseuran kanssa, niin sen pystypainin kautta on tullut enemmän panostettua nimenomaan lukkopainiin. Mutta pääasia niissä treeneissä on ollut oman pään treenaus ja henkinen treeni, kun pystypaini ei ole ollut se kaikkein omin alue. Sieltä on tullut vähän asennetta omaan tekemiseen myös matossa.

Tero: Kausittain, eli täysin tulevien kisojen mukaan olen painottanut. Ennen ADCC EM-kisoja pidempi ja vahvempi painotus ja vahva painotus myös ennen No-Gi EM-kisoja. Ennen pukukisoja sitten painotus on pukupainissa. Jos itsellä ei ole ollut kisoja tiedossa, on painotus vaihdellut treenikavereiden tarpeen mukaan. Nyt ennen MM-kisoja minulla on vahva lukkopainipainotus useamman kuukauden.

Kuvaaja: Hanna Hirvonen

Venla Luukkonen // Kuva: Hanna Hirvonen

Millaista oheistreeniä teette? 

Jesse: Aika vähän mitään, joskus jumppailen kahvakuulilla ja jonkun verran vedetään leukoja.

Venla: Olen nyt kaksi vuotta asunut Ruotsissa, ja arki on muodostunut aikalailla siten, että olen herännyt 5.30-6, syönyt aamiaisen, ajanut luokanopettajahommiin toiselle paikkakunnalle, tehnyt päivän töitä ja ollut kotona 17.30-18 maissa. Eli 12 tuntia vuorokaudesta teen ihan jotain muuta kuin treeniä. Jotta ehtisi levätä tarpeeksi, niin oheistreenin sijaan olen yrittänyt käyttää normitreenit hyödyksi. Meillä lämmitellään huolellisesti, mikä on mun ”minimioheistreeni” ts. vähentää loukkaantumisia. Paljon kehonhallintaharjoituksia, nivelten liikeratojen aukaisua ja tukilihaksiston aktivointia. Uiminen on ollut uusi harrastus, mun kohdalla ollut sellainen palauttava oheistreeni. En ole mitenkään oheistreeniä vastaan, mutta juurikin noiden töiden vuoksi ollaan koetettu optimoida se jiujitsutreeneissä käytettävä aika. Ei aina niin helppoa, kun samalla on monessa treenissä vetäjän roolissa myös. Mulla on onneksi Hanna, joka ajattelee mun puolesta paljon, ja ottaa sen päävetovastuun useimmin.

Meillä on pari kertaa viikossa Hannan vetämät kisatreenit, jossa tehdään käytännössä drillejä kasvavalla vastuksella, paljon positiopainia ja kamppailutilanteita. Mitä lähemmäksi kisat aina tulee, sitä lyhyempiä eriä vedetään kisaintenstiteetin löytämiseksi. Nyt kun MM-kisoihin on vielä kolmisen kuukautta, niin vedetään pidempiä eriä. Muutenkin kunnon treenikausi aloitellaan heinäkuun puolella, kun kroppa ja pää on tarpeeksi palautuneet kevään töistä ja treeneistä. Luokanopen ammatin parhaita puolia tämän nimenomaisen valmistautumisen kannalta on kesäloma, eli pystyy ihan eri tavalla treenaamaan sinne elokuun puoleen väliin kun töiden ohella pystyisi. Nyt kesällä on myös vähemmän treenejä vedettävänä, sekä mulla että Hannalla, niin voi paremmin hyödyntää aikaa oman treenin suunnitteluun. Kiva kerrankin kun kisat ajoittuu heti alkusyksyyn, kun normaalisti kevät on se kuumempi kisakausi.

Tero: Teen simppeliä voimatreeniä. Perusvoimaa ja välillä enemmän maksimivoimaa, painottaen isoja liikkeitä. Sitten teen huoltavaa/palauttavaa harjoittelua kohtuullisen paljon, eli käytännössä erilaisia liikkuvuustreenejä ja spesifiä lihaskuntoharjoittelua tarpeen mukaan. En ole oikein ikinä innostunut trendikkäistä circuit/crossfit –jutuista, kaasunaamarijutuista tai muista vastaavista.

Treenifilosofiani on ollut se, että ns. kehittävästä treenistä ylivoimaisesti suurin osa lajitreeniä eri tehoilla ja voimailu pidetään suht simppelinä. Tähän vaikuttaa myös se, että olen viime vuosina tehnyt pääsääntöisesti fyysistä työtä ja lisäksi liikkunut ympäri vuoden pyörällä töihin ja treeneihin. Hyötyliikuntaa tulee siis runsaat määrät ja kokonaisrasitus on varsin kova jo ilman mitään lekan heiluttelua tai hiekkäsäkkitreeniä.

 

Millainen lukkopainija olet, mihin game planisi painottuu?

Jesse: Lukkopainissa tykkään viedä alas ja ohittaa guardia.

Venla: Tämä on muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana, kun paini on tullut vahvemmaksi osaksi treeniä. Pystypainin lisäksi asenne on kehittynyt, mikä näkyy scrambletilanteissa. Mä olen aina ollut vahva positiopainija, päältä olen ehkä vähän vahvempi, mutta guardipelini on myös hyvä. Tavoitteena on vahvistaa nyt tuota positiohallintaa, mutta panostaa erityisesti scrambleihin ja jonkin verran lopetushakuisempaan peliinkin.

Tero: Olen mielestäni varsin monipuolinen etenkin siinä mielessä, että hyökkään alta ja päältä monipuolisesti ylä- ja alavartaloon. Osaan sweepata, ohittaa erilaisia guardeja ja selän ototkin ovat varsin vahvoja. Eli olen kohtuullisesti kova jokapaikan höylä, vaikka taidan guardi-miehen maineessa hieman ollakin oman salin ulkopuolella. Ja toki jos, mietitään EM- ja MM-tasoa niin voipi olla useimpia hyviä ottelijoita uhkaan kuitenkin paremmin alta.

Oma filosofia lajin treenaamiseen suhteen on ollut kuitenkin aina se, että opettelen monipuolisesti eri tapoja pelata jiu-jitsua ja kokeilen ennakkoluulottomasti erilaisia tekniikoita. Näin tämä matka on ollut itselleni huomattavasti antoisampaa verrattuna siihen, että olisin parin-kolmen treenivuoden jälkeen päättänyt itsepäisesti, että ”nyt tehdään tätä ja muuta ei tartte”. Uusien taitojen oppiminen, kokeileminen ja niiden onnistunut suorittaminen on kuitenkin niitä lajin parhaita anteja.

Siinä sini- purppuravöisenä alkoi gameplanini kisoissa olemaan useimmiten sellaista, että vedin suosiolla guardiin ottelun aluksi ja hain sieltä lopetuksia ja sweeppejä. En kuitenkaan painottanut treeneissä guardipeliä mitenkään erityisesti ikinä. Jotenkin se osa-alue silloin alkuun varsinkin kehittyi nopeammin ja luonnollisemmin itselläni, ja huomasin sillä tavalla voittavani matseja.
Tiukoissa ADCC-säännöillä käytävissä matseissa gameplanin kuitenkin pitää elää, sillä guardiin vedosta tullut miinus ratkaisee tiukat matsit huipulla monesti. Huipulla on toki hyvä tietää myös vähän vastustajan vahvimpia osa-alueita ja vältellä niitä. Gameplani siis vaihtelee käytännössä vastustajan ja kilpailun mukaan.

19578566_1635095739855749_312731859_o

Tero Pyylampi // Kuva: MMA Ring

 

Kertoisitko lukijoillemme tarkemmin lukkopainikisahistoriastanne, kauan ja missä kisoissa olette käynyt?

Jesse: Ensimmäiset lukkopainitkisat taisivat olla 2011 ADCC amatöörien SM ja voitin siellä kultaa 5 matsia 5 lopetusta (joka matsissa vedin guardiin ).Sen jälkeen pro sarjoja suomessa ja ulkomailla lähes joka vuosi tullut kisattua. Lisäksi noita No-Gi karkeloita suomessa ja ulkomailla siitä asti kun niitä on järjestetty.

Venla: Ekat kisat oli SM-kisat syksyllä 2009, sitten suht. tasaisesti siitä eteenpäin. BJJ-kisoja on enemmän tarjolla, joten sillä lailla lukkipainikisamatolle ei ole päässyt niin usein, mutta kuitenkin tasaiseen tahtiin. EM-kisat olen kisannut 2011, 2013 ja 2017 – 2015 jäi väliin kun BJJ MM-kisat sattui samalle viikonlopulle. Uusin aluevaltaus on ollut SM-kisat lahden tällä puolella, kun vuoden Ruotsissa asumisen jälkeen saa täälläkin kisata SM-kisoissa (Sveriges mästarskap)

Tero: 2006 taisi olla ekat lukkopainikilpailut. Eli 11 vuotta sitten. Verrokkina, ensimmäiset BJJ-kisat kävin jo 2004. Lukkopainissa on tullut kierrettyä ainakin ADCC MM-, EM-, SM- ja Finnish Open –kisoissa; No-Gi MM-, EM-, SM- ja Finnish Open kisoissa; Naamalukossa ja erilaisissa ”pro”-tapahtumissa.

 

Kuinka monissa EM-trialsseissa olet käynyt ja kuinka monetta kertaa olet päässyt MM kisoihin?

Jesse: 3:t trialit ja 2 MM-edustuspaikkaa (toinen siis tulevat tämän vuoden kisat).

Venla: Kolmet trialsit, ja kolmesti se on jäänyt viimeistelystä kiinni, että olisi päässyt MM-kisoihin. Kahdesti olen ollut hopealla ja tänä vuonna pronssilla. Semari meni tiukasti tuomariäänillä tällä kertaa. Kutsu MM-kisoihin oli kyllä mahtava juttu!

Tero: Neljät ADCC EM-kisat on takana, kaksi kertaa kultaa, yksi pronssi ja yksi neljäs sija. Jokaisissa EM-kilpailuissa on ollut viisi matsia, joten ottelukokemustakin on tullut niistä mukavasti.

 

Miten aikaisemmissa MM kisoissa on käynyt?

Jesse: Debyytissä Häviö Keenan Corneliukselle pisteillä

Venla: Hyvin olen katsonut kisoja kotisohvalta.

Tero: 2013 ottelin ADCC MM-kisoissa Pekingissä ja ekan kierroksen vastustaja oli maailman luokan stara Lucas Lepri. Ottelin täyden 10 minuutin ajan ja jopa sain yhden sweepin pisteettömällä ajalla. Lucas sweeppasi kuitenkin takaisin ja pitkän grindauksen jälkeen pääsi käymään meikäläisen selässä kolmen pisteen arvoisesti. Karkasin vielä siitä, mutta en oikein saanut mitään aikaiseksi ja häviö siis pistein 3-0.

nogifo2016_672

Jesse Urholin // Kuva: VoikukkaJJ

Mitä olette oppinut näistä aikaisemmista matseista?

Jesse: 20min kondis pitää löytää, painot pitää vetää kunnolla ajoissa ja ennen kaikkea oikein

Venla: Tämän vuoden trialsit näytti sen, että omaa aloitteellisuutta pitää vielä hioa, jotta tasaiset matsit pystyy kääntämään voitoksi.

Tero: Edellisestä MM-kisasuorituksesta jäi mieleen etenkin se, kuinka paljon kunnioitin ja melkein pelkäsin vastustajani taitoja. Tein sitä niin paljon, etten oikein uskaltanut yrittää tarpeeksi. Sen huomasin varsinkin siinä, kun sain Lucasin sweepattua ja vähän hölmistyin ihmettelemään, että ”mitäs nyt?” Eli paketti ei pysynyt kasassa henkisesti, enkä luottanut taitoihini tarpeeksi. Uskon, että tällä kertaa pystyn ottelemaan paljon kypsemmin ja määrätietoisemmin. Olen kuitenkin varsin paljon rutinoituneempi kovista otteluista nykyään verrattuna siihen märkäkorvaan, joka olin 2013.

 

Onko MM-kisoissa ttuttuja vastuksia, joiden kanssa on päässyt matsaamaan ja miten näissä on käynyt?

Jesse: Ei taida olla ku Keenan se tuttu noissa karkeloissa ja sille tosiaan hävisin pisteillä.

Venla: Koko sarja ei ole ainakaan mulle vielä selvillä, tuttuja vastuksia ovat Samantha Cook, joka voitti nyt Trialsit – ja sen semifinaalimatsin – sekä Gabi Garcia, jonka kanssa olen kahdesti matsannut gi päällä, takkiin tuli näissä matseissa. Muuten on itselle uusia vastuksia, vaikka nimet ovatkin tuttuja.

Tero: Listathan ovat vielä varsin vajaat, mutta karsinnan voittaneista ainoa tuttu on Oliver Taha, jonka onnistuin voittamaan tiukan grindauksen jälkeen 2016 EM-kisoissa. Lisäksi Lucas Lepri on käsittääkseni saanut kutsun kisoihin, joten hän on tuttu 2013 MM-kisoista, kuten jo edellä tuli ilmi.

Kuva: VoikukkaJJ

Venla Luukkonen // Kuva: VoikukkaJJ

Ketkä ovat niitä vaarallisimpia vastuksia?

Jesse: Noissa kisoissa kaikki on yhtä vaarallisia tosi vaikea erotella ketään, toki viime kerran mestarit on varmaan kovimmat.

Venla: Siellä on tosi erilaisia vastuksia, Gabi Garcia on varmasti haastavin, mutta kyllä tuolla kaikki ovat paikkansa ansainneet, ja varmasti vaarallisia vastuksia joka ikinen.

Tero:  Listalla tällä hetkellä olevista vaarallisin taitaa olla hallitseva MM-kultamitalisti Davi Ramos, joka on sekä erittäin fyysinen, että erittäin tekninen ottelija. Mieheltä lähtee lopetukset eri raajoihin todella terävästi ja sulavasti. Lucas Lepri ja JT Torres ovat sitten heti seuraavaksi kovimpia ennakkoon.

 

Onko joku erityisesti kenen kanssa haluaisit päästä ottamaan matsia?

Jesse: Mahdollisesti Yuri Simoes koska voitti viime kerralla ja voittanu myös nogissa MM tuplakultaa. Älyttömän kova äijä.

Venla: 2015 voittaja Ana Laura sekä tietysti Gabi.

Tero: Lucas Lepri kiehtoo siinä mielessä, että mies on ollut todella kovassa vedossa viime vuosina ja olisi mielenkiintoista kokea pystynkö haastamaan miehen paremmin tällä kertaa. Leprillä on myös todella monipuolinen ja taloudellinen tapa otella, vaikka mies on samalla todella aktiivinen. Tämä tyylillisesti kiehtoo minua ja yritän Lucasia kohtuu paljonkin imitoida.

En nyt muista tällä haavaa, onko Garry Tonon saanut kutsua kisoihin, mutta hän kiehtoo minua myös vastustajana. Garry on maailmanluokan lukkopainija ja superaktiivinen sellainen, ja minusta olisi kiinnostavaa kokea, miltä sellainen hyrrä tuntuu käytännössä.

 

Mitä veikkaat että käy itsellesi ja muulle suomen edustusjoukkueelle?

Jesse: Otteluvoittoja ainakin. Uskon myös että joku tekee historiaa suomalaismenestyksessä.

Venla: Meistä ei kukaan ei tee tätä ammatikseen, mutta hyvänä päivänä kaikilla on mahdollisuus edetä kaavioissa mitaleille saakka. Jessellä ja Terolla on molemmilla erittäin hyvä kisapää, ja molemmat ovat ottaneet kovia voittoja ja tasaisia matseja maailman kärkeä vastaan. Mielenkiintoista on, miten kotikentällä otteleminen vaikuttaa, itse ainakin odotan kerrankin kisoja, joissa ekana vastuksena ei ole jet lag.

Tero: Optimitilanteessa, riippuen toki vähän kaavioista, minulla ja Jessellä on ihan hyvät mahdollisuudet edetä kisoissa pitkällekin, kunhan vaan valmistautuminen onnistuu ja itse kilpailusuorituksessa sopivasti ylisuoriutuu. ADCC MM-tasolla ei ennen kuitenkaan olla nähty kuin muutama yksittäinen otteluvoitto suomalaisilta. Nyt kun listoja katsoo, niin siellä on useita nimiä ketkä ovat täysin voitettavissa minulla ja Jessellä. Tänä vuonna on hyvät mahdollisuudet, että otteluvoittoja tulee enemmän.

Jos rahaa tarvitsisi kiinni laittaa, niin saattaapi olla, että Venlalla on kuitenkin ne kaikkein parhaimmat mahdollisuudet suomalaisista. Venla on rutinoitunut ottelija MM-tasolta ja uskon, että hänellä on etenemiseen oikein hyvät mahdollisuudet, miksei vaikkapa finaaliin saakka. Täytyy sen verta tunnustaa, etten ihan tarkkaa tunne noita naisten raskaan sarjan karsintojen voittajia, joten heidän tyylinsä on minulle vähän kysymysmerkki. Kaavio-onni pelaa osansa myös Venlalla, eli tuleeko 2015 MM-voittaja heti vastaan, vai tuleeko mahdollisesti Gabi Garcia… Uskon kuitenkin, että Venlakin lähtee voittamaan itsevarmasti, tuli vastaan kuka tahansa.

Kuvaaja: Jarno Juutinen

Tero Pyylampi // Kuva: Jarno Juutinen

Mitä lukkopainin MM-kisojen saaminen suomeen tarkoittaa teille henkilökohtaisella tasolla, miltä tuntuu päästä skabaamaan Espoossa syksyllä, tuleeko olemaan helpompaa vai vaikeampaa kotiyleisön edessä?
Jesse: Hienoin juttu tähän astisella uralla. Aivan älyttömän siistiä päästä kotiyleisön eteen. Uskoisin että on helpompaa ku ei tarvi matkustaa helsinkiä pidemmälle ja kotiyleisön energiasta saa voimaa.

Venla: Näihin kisoihin pääsy oli mulla tavoitteena erityisesti juuri sen vuoksi, että kisat on Suomessa. Yleensä se kotiyleisö on kotona ruudun takana seuraamassa, jos silloinkaan, nyt saa treenikaverit mukaan. Trialsien pronssi oli iso pettymys, kun jäi niin pienestä kiinni, taas. Siksikin kutsupaikka tuntuu suurelta kunnialta, että pääsee edustamaan oman maan kotiyleisön eteen.

Tero: Monellakin tapaa helpompaa: Tärkeimpänä se ettei tarvitse huolehtia jet lagista tai muusta matkustus stressistä, eikä ole rasittavan pitkää lentoa odotuksineen edessä. Toki fiilis on muutenkin hyvä, että sen kerran, kun MM-kisat ovat Suomessa, niin minä olen siellä edustamassa.

Kuvaaja: Tuntematon

Jesse Urholin // Kuva: Tuntematon

 

Mitä mielestänne MM-kisojen saamine Suomeen merkitsee koko lajille lajille Suomessa?

Jesse: Todella iso juttu. Varmaan kaikki suomen laji-ihmiset paikalla. Toivottavasti myös lajin ulkopuolelta tulee porukkaa katsomaan ja toteamaan miten kova ja hieno laji on kyseessä.

Venla: En tiedä miten näkyy uusien harrastajien määrissä, mutta kyllähän se nykyiseen lajikenttään tuo kuhinaa, kun pääsee seuraamaan läheltä kisoja, ja kisojen myötä tulee varmaan seminaarejakin Suomeen kun maailmantähdet ovat täällä päin maailmaa.

Tero: Laji saanee jonkin verran tämän myötä näkyvyyttä mainstream-mediassa ja sitä kautta uusia harrastajia. Ja ehkäpä tämän myötä jotkut mediatahot oppivat ottamaan lajin kilpailuja tulevaisuudessakin huomioon uutisoinnissaan ja sitä kautta laji pikku hiljaa kasvattaa tietoisuuttaan suuren yleisön piirissä. Kaikkein parasta tietenkin olisi, jos joku meistä suomalaisista menestyisi oikein hyvin. Tykkääväthän suomalaiset seurata menestyviä urheilijoita.

Suurempi suora hyöty on ehkäpä kuitenkin siinä, että maahan saadaan iso määrä maailmantähtiä ja tämä mahdollistaa laji-ihmisille erinomaisia verkostoitumismahdollisuuksia. Oli se sitten verkostojen luomista omille treenimatkoille, uusia kilpailumahdollisuuksia, seminaareja tai muita yhteistyökuvioita, niin toivon että Suomen laji-ihmiset tajuavat ja yrittävät ottaa tilaisuudesta kiinni.

Tätä kautta saadaan vähintäänkin luotua harrastajille ainutlaatuisia kokemuksia. Ja ties vaikka aktiivisimmat ja innokkaimmat verkostoitujat pystyvät luomaan itsellensä tätä kautta vaikka minkälaisia mahdollisuuksia.
Miten aiot valmistautua syksyn kisoihin?

Jesse: Treenaamalla kovaa ja fiksusti. Pystypainia hion erityisesti.

Venla: Nyt tosiaan kun kesäloma alkoi 21/6 niin ihan ensin vain lepään ja palaudun fyysisesti ja henkisesti kevään töistä ja treeneistä. Meillä on kesä-/heinäkuun vaihteessa bjj-surffileiri Kreikassa, jolle osallistutaan ja vedetään sitä ennen miniseminaari Hannan kanssa Ateenassa. Varsinainen valmistautuminen aloitetaan sitten heinäkuussa, niin että ehtii sinne 14/8 saakka vetää lukkopainia ja painia omaan treeniin keskittyen. Viimeinen kuukausi pitää sitten mennä vähän töiden ja salin ehdoilla, aloitan uudessa koulussa, joka tarkoittaa onneksi työmatkan lyhenemistä puolellatoista tunnilla päivässä. Salilla taas pyörähtää syyslukukausi kunnolla käyntiin, niin on taas enemmän vastuuta muistakin. Kovin treeni tehdään siis heinä-elokuussa, kun pystyy täysillä keskittymään, ja töiden alettua satsataan niihin treeneihin, mitkä pystyy tekemään. Se on meillä ollut aina ajatuksena, että vähemmälläkin viikottaisella treenillä voi pärjätä, kunhan käyttää sen ajan 100% hyödyksi. Suurin apu on Hanna, joka suunnittelee pääosin meidän treenit, ja sen lisäksi hyödynnetään meidän salin paini- ja lukkopaini/vapariosaamista sekä lähisalien lukkopainiosaamista. Tällä mennään.
Tero: Pitkään ja hartaasti. Olen jo aloittanut treenaamisen selvällä lukkopainipainotuksella. Periaate on se, että alkuun paljon määrällisesti sparritreeniä, jossa keskityn joka hetkeen, mutta en vielä tässä vaiheessa paini paljoa todella kovilla tehoilla. Tässä vaiheessa en myöskään taistele hampaat irvessä ihan joka skrämpleä ja sallin itselleni vähän siimaa ja epäonnistuminen treeneissä on sallittua ja välillä ihan ok. Eli tarkoituksena on rakennella pohjia paljolla sparrilla ja tilanneharjoittelulla, mutta pitää tietty rentous ja uusien juttujen kokeilu vielä mukana. Kohtuu kovaa voimatreeniä samalla ja paljon huoltavaa treeniä. Näin vältän samalla turhia loukkaantumisriskejä ja vältän toivottavasti henkiset sekä fyysiset burnoutit.

Sitten pikku hiljaa kisojen lähestyessä nostan tehoja lajitreenissä, haen terävyyttä suorituksiin ja alan keskittymään siihen, että sparrit ns. voitetaan ADCC-sääntöjen puitteissa suurimmaksi osaksi. Lopetan myös treeneissä ylimääräisen kikkailun ja kokeilun ja pyrin määrätietoiseen tilaan kaikessa tekemisessä ja kaikissa positioissa. Mukana hieman ylläpitävää voimatreeniä ja paljon huoltavaa treeniä.

 

Miten mielestäsi lukkopaini ja BJJ kilpailuihin valmistautuminen eroaa toisistaan vai eroaako?

Jesse: Ei mulla eroa oikeastaan mitenkään. Toki eri lajeista on kyse, mutta kisavalmistautuminen on aina samalla kaavalla. Paljon sparriminuutteja.

Venla: Omalla kohdalla ei juurikaan ole eroa, toiseen treenataan enemmän puku päällä ja toiseen enemmän lukkopainivarusteissa. MM-kisojen ajankohdan vuoksi on helpomaa ottaa intensiivisempi treenijakso tähän, kun opeloma on hyvässä paikassa, mutta muuten käytetään hyödyksi kaikki se osaaminen mitä meidän ympäriltä löytyy.

Tero: Lukkopainikisoihin valmistaudutaan lukkopainimalla ja BJJ-kisoihin valmistaudutaan puku päällä. Sääntöformaatti kannattaa ottaa myös huomioon jo treeneissä, mikäli tavoite on oikeasti huipulla voittaa otteluita.

19125396_10154952756018860_1781193735_o

Venla Luukkonen // Kuva: Hanna Hirvonen

Olisiko vinkkejä aloittelijoille jotka haluaisivat alkaa kisata lukkopainissa ja seurata lopulta teidän jalanjälkiänne maailman huipulle?

Jesse: Treenatkaa kovaa, treenatkaa järkevästi ja ennen kaikkea: painottakaa lajitreeniä. Miettikää juttuja vapaa-ajallakin.

Venla: Treenaa lukkopainia ja kisaa lukkopainissa. Ja elä siinä ohessa ihan muutakin elämää, että tasapaino pysyy. Lukkopainista ei saa tulla elämän ainoa sisältö. Lämmittele ja treenaa järkevästi, turhat loukkaantumiset hidastaa enemmän kuin se, ettei taputtanut ajoissa. Ajattele pitkällä tähtäimellä, välissä on aina huonompia kausia, takkiin tulee matkan varrella, mutta kenenkään tulevaisuutta ei lyödä lukkoon yhden treenin, matsin tai kisan tuloksella. Käytä se treeni minkä ehdit tekemään 100% hyödyksi. Käytä ne lähitreenikaverit 100% hyödyksi, omalta kotisalilta löytyy aina tyyppejä, joiden kanssa voi treenata eri osa-alueita. Pyhitä lepopäivä, joskus viikko, ehkä joskus jopa kuukausi jotain ihan muuta liikuntaa. Syö tarpeeksi.

Tero: Pitkäjänteisyys on hyve. Voittaminen on motivoivaa, mutta pitää olla henkisesti valmis myös häviämään ja huonoihin jaksoihin treeneissä, koska niitä tulee. Jos häviämistä pelkää, niin pitää löytää työkalut sen pelon vähentämiseen, sillä se pilaa muuten kisauran helposti. Uskaltakaa luottaa siihen, että määrätietoisella työn tekemisellä myös itse voi lopulta päästä huipulle, oikoteitä ei ole.

Töitä pitää olla valmis tekemään niin treeneissä kuin kisoissa. Kisaaminen on taito ja etenkin tiukkojen matsien kääntäminen voitoksi on vaikeaa ja sitä pitää useimpien meistä hartaasti opetella kisaamalla paljon.

Kannattaa pitää avoin mieli treenitapojen suhteen, niin lajitreenin kuin oheistreeninkin suhteen, eikä jämähtää tiettyyn muottiin etenkään ensimmäiseen… sanotaanko… seitsemään vuoteen.

Lopuksi, kannattaa kuitenkin pitää hauskaa, pitkällä tähtäimellä pään hakkaaminen seinään alkaa vaan hatuttaan. Tavoitteet kannattaa treenin ja kilpailujen suhteen asettaa pätkittäin niin, että ne ovat realistisia toteuttaa ja kiivetä pikku hiljaa ylöspäin. Kuuta ei tarvitse heti tavoitella taivaalta. Näin välttää pahimmat burnoutit matkan varrella ja kisaura/harrastus jatkuu antoisana vielä pitkään. Kuten sanoin, pitkäjänteisyys on hyve.

 

Vielä viimeiseksi, terveiset ja kiitokset:

Jesse: Kiitos Porin Kamppailu-urheilukeskukselle, ilman puitteita ja treenikavereita ei olis yhtään mitään. Kiitos parempi puoliskoni Suvi. Kiitokset sponsoreille: Macaco Branco, Huittisten Säästöpankki, Fysiofirst ja Skip Nutrition. Maininta vielä kaikille saleille ympäri suomea missä oon saanu treenata.

Venla: Suurin kiitos menee parhaalle treenikaverille, valmentajalle ja vaimolle Hannalle. Ilman meitä en olisi nyt tässä. Iso kiitos Jyväskylän Fight Clubille ja Hilti Akademi Nordille, mun Suomen ja Ruotsin kotiseuroille! Yksin ei pääse tässä lajissa mihinkään. Kiitos myös Girl Fighters brottningsklubb siitä työstä mitä teette myös näin vanhempien tyttöjen eteen. Kiitos Tatami Fightwear parhaasta treeni- ja otteluvarustuksesta! Kiitos Jorma Kekäläinen tuesta!

Tero: Suurin kiitos TJJK:n treenikavereille monipuolisesta ja laadukkaasta treeniseurasta. Treenikaveria on löytynyt vuosien mittaan joka sorttia koon puolesta, taidollisesti ja tyylillisesti. Tämä on edesauttanut meikäläisenkin monipuolista kehittymistä. Erityiskiitokset sille ydinporukalle, joka on pitkäjänteisesti auttanut minua treenaamaan kisoihin. En mainitse nimiä, tiedätte kyllä ketä olette.
Heti perään suuret kiitokset vaimolleni, joka on ollut todella kärsivällinen treenaamiseni ja kisamatkojeni yms. suhteen sekä ollut muutenkin aina kannustava ja tukenani.

TJJK on ollut ylivoimaisesti suurin tukijani kisakulujen suhteen vuosien varrella, joten suuri kiitos vielä seuran suuntaan sen puolesta. Moni kilpailu olisi jäänyt minultakin väliin, ellei TJJK tukisi Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen anteliaasti kilpailutoimintaa.

Lopuksi suuret kiitokset myös Macaco Brancolle, jonka kanssa minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä jo useamman vuoden ajan. Homma on pelannut erinomaisesti ja kamat ovat laadukkaita sekä tyylikkäitä. Ja erittäin tarpeellisia.

Kuvaaja: Tuntematon

Jesse Urholin Kuva: Jari Lehtinen

Näihin ajatuksiin jäädään odottamaan jännityksellä, mitä syyskuu tuo tullessaan. BJJ Suomi kiittää haastateltaviaan.